Tunnetaitoja osaava johtaja tietää, että ihmiset kaipaavat elämäänsä lämpöä, ymmärrystä ja toisten läsnäoloa. Hän osaa viedä yritystään tehokkaasti eteenpäin myös aikana, jolloin ihmiset ovat herkillä pelottavan maailmantilanteen ja työelämän jatkuvien muutosten vuoksi.
Joka päivä Suomessa luodaan hyvinvointia ja arjen menestystarinoita, kun ihmiset keskustelevat, kuuntelevat toisiaan ja innostuvat toistensa ideoista. Näissä kohtaamisissa syntyy ideoita ja luottamusta eli asioita, jotka ovat mitä parhaimpia elämän ja yritystenkin elinvoiman lähteitä.
Mutta miten käy, jos näitä aitoja kohtaamisia on nykyisessä hybridimaailmassa liian vähän tai ne jäävät jopa kokonaan pois? Tätä moni yritysjohtaja miettii nyt. Pandemia siirsi työyhteisöjä nopeasti etäpalavereihin, ja paluu aitojen kohtaamisten maailmaan on monissa työyhteisöissä sujunut hitaasti. Virtuaalisissa palavereissa emme pysty sujuvasti havaitsemaan toistemme kehon kieltä ja kasvojen mikroilmeitä, joilla on valtava merkitys kommunikaatiossa ja luottamuksen syntymisessä. Tutkimusten mukaan kohtaamattomuudella on selkeä yhteys työyhteisön hyvinvoinnin ja työssä suoriutumisen vähenemiseen ja pahimmillaan yritysten kilpailukyvyn tyrehtymiseen.
Yksinäisyys on iso yhteiskunnallinen haaste
Yritysten johdolta vaaditaan nyt paljon, ja esihenkilöiden jaksaminen tuntuukin olevan koetuksella. Pandemia ja pelottava maailmantilanne ovat saaneet mielissämme aikaan tunnevyöryn, joka on vaikuttanut suuresti myös työyhteisöihin. Ihmisistä tuntuu, että ympäröivä maailma tarjoaa liikaa epävarmuutta ja työelämäkin vain jatkuvaa muutosta. Vaikka joidenkin työntekijöiden arkielämää hybridityö saattaa helpottaa, monille se voi lisätä syrjään jäämisen kokemusta. Miten käy, jos yhä useampi tipahtaa nykytilanteen pyörteissä yksinäisyyden kuoppaan ja työyhteisön reunamille? Yksinäisyyden tunteen kasvu on iso yhteiskunnallinen keskustelunaihe tämän päivän Suomessa. Yrityksen vastuu omista työntekijöistään on tänä aikana suuri. Vastuu moninkertaistuu, kun puhutaan nuorista, jotka vasta totuttelevat työelämään. Monen yritysjohtajan ja esihenkilön mielessä pyöriikin kysymys:
Miten luon työyhteisöömme kohtaamisia ja yhteisöllisyyttä eli pidän huolta ihmisten hyvinvoinnista ja edesautan todellista sitoutumista yritykseen?
Työelämästä puhutaan usein rationaalisin sanankääntein. Psykologian professori, nobelisti Daniel Kahneman havaitsi tutkimuksessaan, että todellisuudessa toimimme ja ohjaudumme työelämässä 95 prosenttisesti intuitiivisesti. Annamme aivojemme automaattisen ajattelun systeemin toimia puolestamme ja teemme päätöksiä tiedostamattomien rutiinien varassa. Meillä on tapana tulkita tilanteita omien elämänkokemustemme ja ajattelumalliemme pohjalta. Esihenkilön onkin ehdottoman tärkeää tiedostaa omat ajattelumallinsa. Näin hän oppii välttämään tyypillisimpiä ajatusvinoumia sekä vahvistaa taitojaan toimia sosiaalisessa verkostossaan. Itsetuntemuksen lisäksi sosiaaliseen työkalupakkiin olisi hyvä kuulua kyky havainnoida tunteita ja halu ymmärtää toisia. Jokainen hyvä esihenkilö osaa myös kuunnella omista ajatuksistaan poikkeavia näkemyksiä.
Työskentely tunnekylmissä työyhteisöissä ei kiinnosta nuoria
On upeaa, että suomalaisessa työelämäkeskustelussa myös inhimilliset tunteet ja työyhteisön hyvinvointi ovat nousseet esiin. Tunteiden ymmärtämisen tärkeys tunnistetaan yhä useammassa yrityksessä, mutta edelleenkin monessa paikassa tätä aihetta pidetään pehmeän puolen juttuna. Tällainen suhtautuminen käy kuitenkin yrityksille kalliiksi, koska nuoremmat sukupolvet eivät suostu työskentelemään tunnekylmissä organisaatioissa, joissa ihmisiä kohdellaan resursseina ja työn merkityksellisyys karkaa jonnekin kauas. Myös monimuotoisuuden huomiointi ja inklusiivinen johtaminen edellyttävät yhä enemmän herkkyyttä.
Mihin herkkyyttä tarvitaan?
Pelkäämme usein herkkyyttä, koska pidämme sitä tuottavuuden ja tehokkuuden vastakohtana. Päinvastoin! Herkkyyden tuntosarvet ovat johtajalle tärkeä ominaisuus, kun hän vie yritystä kohti todellista tuottavuutta. Monimutkaistuvassa maailmassa menestyvät ihmiset, jotka osaavat tulkita tilanteita ja osoittaa aitoa myötäelämisen taitoa. Läsnä olemisen taito ja herkkyys havaita heikkoja signaaleja ovat johtajan todellisia voimavaroja.
Herkkyys on perinteisesti ollut meille suomalaisille vaikea sana. Monen mielestä se merkitsee itkupillimäisyyttä, eikä siis sovi johtajalle. Mutta todellisuudessa herkkyydellä johtava on kovan luokan johtaja. Hän pystyy rauhoittamaan tilanteita ja osaa nostaa ongelmat rakentavasti keskusteluun. Hän innostaa tiimiä. Herkkyydellä johtava ei pakene ongelmia. Hän osaa tehdä myös vaikeita päätöksiä ja kertoa niistä. Hän osaa välttää vauhtisokeuden, koska ymmärtää muidenkin ihmisten lähtökohdat ja tunnelmat. Hän myös tietää, että herkkyys ei tarkoita rajattomuutta tai säännöttömyyttä, vaan tunteiden säätelemistä niissä vellomisen sijaan.
Ei ole liioiteltua sanoa, että elämme työelämässä vahvaa murrosvaihetta. Tässä tilanteessa tunnetaidoiltaan vahva johtaja pystyy luotsaamaan yhteisönsä kohti rakentavia kohtaamisia. Hän antaa työntekijöille tilaa niin yksilöllisiin ratkaisuihin kuin yhteisöllisyyden kokemukseenkin. Herkkyydellä johtava luo työyhteisöön vahvan perustan ja psykologisen turvallisuuden, jossa jokainen haluaa päästä parhaimpaansa sekä kokee olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi.
Kirjoittaja, bisnespsykologian seniorikonsultti Maiju Kangas on psykologian tohtori, jonka väitöskirja käsitteli eettisen organisaatiokulttuurin yhteyttä sairauspoissaoloihin ja työpaikanvaihtoihin. Hänen mielestään työelämässä saa – ja pitää – olla herkkä.
