(Työ)elämää ja suorahakua

Ajatuksiamme (työ)elämästä, suorahausta ja johtamisesta, kirjoittajina Momentouksen ja kumppaneidemme asiantuntijat.

Palaa blogin etusivulle

Solisteista synergiseksi johtoryhmäksi

Parhainkaan ei pysty yksin olemaan paras. Synerginen performoi paremmin.

Usean teidänkin strategiassa korostuu yhteistyö yli yksikkörajojen, kokonaisuuden etu, synergian hyödyntäminen. Uudistumiskyky, eikö näin? Kaikki haluavat pois siiloista.

Yhä useampi haluaa kehittää tiimiään loistavien yksilöiden kokoelmasta kohti synergistä tiimiä. Koska synergisesti kyvykäs ryhmä pystyy huomattavasti paremmin uudistumaan kuin hajanainen ryhmä. Ja se eittämättä performoi paremmin. Ja tuottaa enemmän.

Tässä muutamia yksilön dynamiikkaan ja ryhmän dynamiikkaan liittyviä tarkastelukohtia siitä, mikä edistää ja mikä jarruttaa synergian kehittymistä johtoryhmässä.

Minä en tiedä, mitä minä en tiedä. Näinhän se on. Mutta joku muu lähelläni voi täydentää tässä minua, jos annan tilaa. Jos ei tiedolla niin viisailla näkökulmilla.

Kysy: Osaanko antaa muiden täydentää näkemyksiäni? Etsinkö sitä?

Enpä arvaakaan, miltä pärjäävä käyttäytymiseni vaikuttaa muille! Niin. Solistisesti pärjäävä on keskittyneempi omaan hyvään suoritukseensa ja toistaa menestyskonseptiaan, jolla on niihin päässyt. Käsitys siitä, miltä oma käytös, kommunikointi ja asenne näyttävät ja kuulostavat muiden silmin on suuri sokea piste.

Kysy: Miltä mahdankaan vaikuttaa, kun otan asioihin kantaa? Tekisinkö yhteistyötä itseni kanssa?

Feed-Forward. Mennyt on lusittu ja seuraavat tilanteet odottavat jo vuoroaan. Keskitytäänpä siihen, miten meidän kannattaisi toimia keskenämme ensi kerralla toimia. ”Jotta minä onnistuisin, niin tarvitsisin sinulta…” Toiveet ovat niin paljon helpommin vastaanotettavissa kuin arvostelut.

Kysy: Mitä kollegasi tarvitsisi sinulta onnistuakseen? Miten voisin olla sinulle parempi kollega tai esimies?

Tarvitsevuus vai korostunut itsenäisyys? Synergisessä ryhmässä täytyy uskaltaa tarvita muita ja antaa muiden vaikuttaa sekä itseeni että koko ryhmään. Yli-itsenäisyyteen sulkeutuva ei edistä synergiaa. Hän haluaa tanssia koskemattomana liiaksi vain omillaan, vaikka tango kahdelle tai kolmelle olisikin avain tason nostoon. Synergian kehittymiseksi jokaisen tulee haluta vahvasti tukea sekä ryhmäänsä että yksittäistä kollegaansa. Osa prosesseista on selkeästi toisistaan riippuvaisia. Tarve vuorovaikutuksen lisäämiselle on suuri. Osassa synergiaa on turha pakotetusti etsiä.

Kysy: Miten kukin auttaa meitä onnistumaan yhteisissä tavoitteissamme? Mitä energiaa ja asennetta tuon yhteistyöhön?

Tiimin itseymmärrys. Testeissäkin on ideaa. Ne auttavat ryhmää ymmärtämään omia taipumuksiaan ja havainnoimaan ryhmätason käyttäytymistä. Myös ryhmän observoija voi tuoda arvokkaita huomioita ryhmän toiminnasta.

Kysy: Osaammeko tietoisesti hyödyntää erilaisuutta, vaikka eri näkökulmien esille tuomiseksi päätöksenteossa?

Sitoutuminen ja yhtenäisyys. Ei riitä yhteinen käsitys tavoitteista. Tulee olla yhteiset keinot niihin. Kun ovi sulkeutuu palaverin jälkeen, edistyvätkö asiat samoilla pääviesteillä ja samoilla tekemisillä?

Kysy: Miten hyvin varmistamme yhteisen johtamisen ja seurannan?

Ajattelin itse kokeilla etenkin yhtä noista kysymyksistä (Feed forward) heti huomenna ja ylihuomenna. Luulen, että vastaajat ovat kukin vuorollaan niin fiksuja, että kysyjänä saan ilahtua.

Artikkelikuva on virkistävästä kirjasta. Sen voisi nimetä myös ”Helvetissä on erityinen paikka kollegoille, jotka eivät auta toisiaan.” Meillä töissä on onneksi tässä suhteessa aivan taivaallinen tiimi! Tärkeää on sanoa ääneen se, mikä toimii jo oikeaan suuntaan.

Kysyisitkö itseltäsi: Mitä oikeaan suuntaan toimivaa minä voisin sanoa ääneen?